Suoraan silmiisi katson. 

Mitäänsanomaton,

on katseesi sun.

 

En näe sun ajatuksiasi.

En tiedä mitä hakisin,

pelkoa, surua, vaiko pelkkää tyhjyyttä.

 

Tiedät, että yksin ole et.

Mutta et sitä tajua,

vaan hajoat.

 

Emme aina ymmärrä sinua,

mutta et halua kertoa.

Mitä kaikkea elämässä näet.

 

Et päästä muita lähellesi.

Et ajatuksiisi,

joita me pelkäämme.

 

Pelkäämme koska emme ymmärrä,

ajatuksenjuoksuasi hurjaa.

Se on ainutlaatuinen.

 

Et sitä avaa meille,

sydän syrjällään pelästyneille.

Et ole kaltaisemme.


Sinulla on paikka toisaalla,

omassa mielessäsi,

mutta se ei ole totta.

 

Vaikka kuinka yrität sä sanoa,

että et tarvite apua,

emme aio luovuttaa.


Mielesi pimeää puolta,

emme halua uskoa,

et halua palata.

 

Me yritämme parhaamme,

saada sinut jaloilleen.

Ja jatkamaan elämää.

 

Helppoa ei ole uskotella,

elämä on hienoa todella,

sillä en jaksa ehkä itsekään siihen enää uskoa.